Leikitään piilosta

ليلة القدر

Heijssan!

Näitä raketteja on räjäytelty täällä aina välillä ramadanin kunniaksi ja päätin laittaa nämä tänne nyt ramadanin  kymmenen viimeisen päivän ja yön kunniaksi. Laylat al-Qadar (the night of decree) on yö joka on 1000 kuukauden arvoinen, mutta emme tiedä enempää kuin sen, että tämä yö on joku ramadanin viimeisen kymmenen päivän öistä. Toivottavasti kaikki hyödyntävät nämä ramadanin viimeiset päivät ja lukevat paljon koraania ja pyytävät anteeksi antoa Allahilta, kuin se olisi viimeisin mahdollisuutesi tehdä näin. Muistakaamme myös veljiämme ja siskojamme maailmalla rukouksissamme.  

Allahumma innaka ‘afuwwun tuhibb al-‘afwa fa`fu ‘anni "(Oi Allah, sinä olet anteeksi antava ja rakastat anteeksi antoa, joten anna minulle anteeksi. O Allah, You are All-Forgiving and You love forgiveness so forgive me).”

- Fatima xoxo

Puhutaan hijabista

Rakas lukija ja Fatima tämä on teille.

Taisin jo mainita edellisessä julkaisussa miksi aloitin bloggaamisen ja haluankin puhua tästä aiheesta. Kuten kirjoitinkin aloitin bloggaamisen, koska halusin nähdä kuvina miten tyylini kehittyy ja kirjoittaa aina silloin tällöin tekstejä matkailusta, ruuasta tai yksinkertaisesti purkaa stressiä. Kirjoittaminen on aina ollut keinoni purkaa stressiä ja saada ajatukseni selkeäksi. Ajattelen liian monimutkaisesti ja mietin liikaa, ja moni asia yksinkertaistuu kun kirjoitan ne jonnekin kynällä tai tietokoneen näppäimistöllä. Tärkeintä on, että näen ajatukseni fyysisesti, eli tässä tapauksessa jossain kirjoitettuna. 

Haluan kuitenkin pyhittää tämän julkaisun minun tyylilleni enkä luetella kirjoittamisen 100 000 hyvää puolta. Olen aina kamppailut sen kanssa miten minun pitäisi muslimi naisena pukeutua, mikä on oikein ja mikä väärin ja missä menee raja. Internetissä, kaduilla, kotona ja moskeijoissa näkee niin paljon erilaisia variaatioita ja tulkintoja muslimi naisen pukeutumisesta. Olen aina kuitenkin tiennyt sisimmässäni miten muslimi naisen pitäisi oikeasti pukeutua kiitos kuuluu siitä rakkaille vanhemmilleni ja läheisilleni. Olen kuitenkin jo pienestä asti rakastanut muotia ja halunnut vaatesuunnittelijaksi ja raikkaitteni puheet ovat aina johtaneet tyhmiin väittelyihin ja ovien pakkumiseen. 

Olen suomessa syntynyt ja kasvanut 19-vuotias muslimi tyttö ja pukeudun vieläkin melko samalla tavalla, kuin n.11- vuotta sitten. Blogin ideana oli pitää tyyli päiväkirjaa ja katsoa kuinka kehityn pukeutumisessani ja tässä sitä ollaan. Olen tajunnut, että olen pukeutunut samalla tavalla jo lähes vuosikymmenen. Kysymys lienee pukeudunko niin kuin minun täytyisi pukeuta ja täytänkö hijabin kriteerit? EN! Jos ollaa tarkkoja termien kanssa niin en edes ole koskaan käyttänytkään hijabia vaan khimaaria. Pukeudun fiiliksen mukaan, jos minun tekee mieli laittaa vähän lyhyempää hametta niin laitan ja, jos tekee mieli laittaa vähän tiukempaa paitaa niin laitan. Tällainen touhu ei kuitenkaan vie minua tässä elämässä, eikä tuonpuoleisessa mihinkään.

Pieni tunnustus tähän väliin, päätin viime Ramadanina, että aloitan hijabin käytön. Hijab (jilbab) on siis sellainen asu, joka peittää koko vartalon lukuun ottamatta kämmeniä ja kasvoja, ja se on minusta oikea oppinen musliminaisen vaatetutus. Olin jo suunnitellut mitkä värit tilaan itselleni ja miten saan siitä näköiseni, mutta sitten tapahtui jotain. En tiedä mitä, varmaan jänistin ja siihen jäi koko homma. Palasin siihen mistä olin aloittanut 11-vuotta sitten, ja oli kuin en olisi koskaan suunnitellut käyttävänikään hijabia.

Pakkasimme kesäkuun alkuvaiheissa lomaa varten ja siivosin vaatekkaappeja ja löysin äidin vaatteiden seasta 3 hijabia, joita hän ei ole koskaan käyttänyt. Sovitin niitä vain huvikseen päälleni ja huomasin niiden olevan juuri oikean pituisia minulle ja siskolleni. En usko, että äiti oli koskaan aikeissaan käyttää niitä vaan hän salaa toivoi, että alkaisimme käyttää niitä jonain siunattuna päivänä. Puin hijabin päälleni ja katsoin itseäni peilistä ja tiesin paremmin kuin koskaan ennen kyseisen kankaan olevan hijab. Näytin mielestäni hyvältä ja päätin pukea sen seuraavana päivänä ulos, ja sen jälkeisenä päivänä kunnes kului viikko ja  puin kahdeksantena päivänä tyypillisen Fatima asun, jota olen käyttänyt viimeiset 11-vuotta. Minulla oli alaston olo sinä päivänä, eikä minulla ole koskaan aikaisemmin ollut sellaista tunnetta, mutta pian siihen taas tottui ja palasin vanhaan tuttuun pukeutumiseeni.

Olen asettanut itselleni paljon tavoitteita tälle vuodelle ja niiden teemana on kehittyminen. Haluan kehittyä myös pukeutumisessani. Aloitan pienestä, pidän huivia vähän matalemmalla kuin yleensä, ja vältän lyhyitä ja kireitä hameita, kunnes saavutan päämääräni, jos Jumala suo.

-Fatima xoxo

Hyvän fiiliksen fiilistelyä ja sekavaa mietiskelyä kesäisten kuvien kera

Selailin äsken tän blogin historiaa läpi ja mä tajusin, että tää blogi on ollu pystyssä kohta vuoden. Mä en koskaan uskonut, että mulla löytyy aikaa tai edes innostusta tulla tänne kirjoittelemaan ja latailemaan kuvia. Siitä huolimatta, että oon tehnyt vuoden aikana vähän yli 30 postausta niin mä oon aika ylpeä itsestäni. Vanhoja postauksia lukiessa tuntui siltä kuin olisi mennyt ajassa taakseppäin. 

Muistiin palasi hyvinkin yllättävän yksityiskohtaisesti ne hetket kun istuin tietokoneen äärellä muokkaamassa kuvia.  Nyt kyllä vähän harmittaa, etten ole päivittänyt tätä niin usein kuin olisin toivonut, mutta aina löytyy parannettavaa. Hyvä tavoite tälle blogille olisikin varmaan ensi vuodeksi kiivaampi postaustahti ja laadukkaampaa sisältöä. Mulla on kuitenkin vahvat epäillykset, koska mulla on kesän jälkeen vielä vähemmän aikaa kuin mulla on koskaan aikaisemmin ollut ylppäreiden ja pääsykokeiden takia. Haluan myös edistyä Koraanissa ennätys vauhtia ja saada muistiin niin paljon kappaleita kuin mahdollista (juz) iA.

Toisaalta en koskaan uskonut kirjoittavani tätä postausta, tässä maassa, tällä tietokoneella ja tällä sohvalla. Koskaan ei voi tietää tulevaa, vaikka kuinka yrittäisi. Jos minulta oltaisiin kysytty viime kesänä ensi kensän suunnitelmista olisin veikannut lähteväni Dubaihin, ja tässä sitä ollaan tänään. Kello on 04.09 , join viimeisen kupillisen vettä n. 10 min sitten ennen auringon nousua ja rukoilin aamu rukouksen, kiitos ja ylistys kuuluu totisesti Jumalalle. 

Tässä muutama kuva jotka mun pikku sisko räpsi pari päivää sitten meidän lähi rannalta! 

- Fatima xoxo

Turkey

Merhaba!

Pitkän postaustauon ohella on tapahtunut melko paljon, kesäloma alkoi ja samalla myös suunnaton stressi Yo-kokeista. Matkustimme koko perheen voimin ja perhetuttujen kanssa 17.6. Istanbuliin josta me sitten jatkettiin matkaa laivalla Yalova nimiseen paikkaan. Matkustamme yleensä "ruuhkaisiin suurkaupunkeihin" , mutta tämä kesä on poikkeus. Yalova on pieni ja rauhallinen kylä, joka on henkeä salpaavien vuorten ja rannan ympäröimänä. Täällä pääsee paikasta toiseen helposti kävellen ja paikallisten kanssakin tulee toimeen vaikka ei ole yhteistäkieltä.