Call me "Moon"

Sinisen vihertävän harmaa taivas, sen keskellä valkoinen puoliympyrä.
Tarkkaakin tarkemmin tarkasteltaessa oivaltaa,
sen omaavan epätasaisen pinnan.
Pintaa syvemmälle katsoessa tajuaa,
ettei se ole ikuinen.
Puoliympyrää tutkiessa murto-osa kerrallaan,
ymmärtää,
sen olevan osa suurempaa kokonaisuutta.
Kokonaisuutta pohtiessa tajuan, etten voi pohtimaani koskaan kauniiksi sanoiksi pukea,
 vaikka kuinka sitä halajan.
Yritän kuvailla puoliympyrää kauniisti,
jääköön sen oikea nimi mainitsematta.
Olen pelkkä toivoton kirjoittaja,
joka kuumeisesti haluaa oppia.
Kokeilen puoliympyrän kuvailemista,
mutta se on pelkkä ajatus, keskeneräinen, sekava.
Kun vielä viimeisen kerran katson häntä,
puhuttelee hän minua etunimelläni ja pyytää, että puhuttelisin häntäkin etunimellään.
Herään.