Keskiviikkona juoksentelin koulun jälkeen painavien koulukirjojen kanssa ympäri Helsinkiä valmistujaislahjaa etsien ja torstaina oli sitten hyvän ystäväni lakkiaiset. Lakkiaiset olivat elämäni ensimmäiset ja kivat sellaiset. Ystäväni oli kutsunut sinne kavereita ja sukulaisia, ruoka oli hyvää, seura mikä mahtavin ja tunnelma oli katossa.
 |
| tämmönen paketti tuli askarreltua tuorreelle ylioppilaalle |
Perjaintai oli surun ja ilon päivä; itsenäisyyspäivä.
Silloin tuli muisteltua niitä kaikkia sotilaita jotka uhrasivat henkensä vapaan Suomen puolesta...
Sitä äitiä jonka pojat lähtivät sotimaan itsenäisen Suomen puolesta...
Niitä lapsia jotka menettivät isänsä itsenäisen Suomen puolesta...
Sitä vaimoa joka menetti rakkaansa itsenäisen Suomen puolesta...(jne.)
 |
| kuva:googlesta |
Hyvät ystäväni päättivät perjantaina vapaanpäivän kunniaksi järjestää pienet "rauhanomaiset" pippalot, mutta kuinkas kävikään... Juhlat olivat kaukana rauhallisuudesta, kiljuimme täyttä kurkkua, nauroimme niin paljon, että joillekin tuli tippa linssiin, söimme niin paljon hyvää ruokaa hyvässä seurassa, juttelimme syvällisiä ja vähemmän syvällisiä, kerroimme noloja tarinoita siitä mitä meille on joskus tapahtunut, nauroimme, kiljuimme...jne.
Juhlat päättyivät siihen, kun eräs "emännistä" tajusi viimeisen junan lähtevän 5minuutin päästä, jolloin juoksimme kaikki niin kovaa kuin jalkamme pystyivät. Kerkesimme junaan, jossa sitten nauroimme liiankin kovaa helpotuksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti