Kello on 0.39, on lauantai. Niskani on jumissa ja en ole vieläkään vaihtanut pyjamiin. Istun olohuoneemme tumman harmaalla divaanisohvalla ja näpyttelen sanoja ruudulle puoli unessa. Huomenna on aikainen herätys koulu asioiden takia, sitten on vielä töitä. Olen opettaja.
Perjantai oli hyvin tapahtumarikas:
- Mieltä askarruttava yhteiskuntaopintunti suomen taloudesta
- Suomen historiaa...vertaan kaiken oppimani kotimaahani ja mietin kuinka meillä olisi paljon opittavaa suomelta. Turhauttavaa... Poistun luokasta viimeisenä ilomielin mielenkiintoisen keskustelun jälkeen, joka koostuu sisällissodista, kriittisestä ajattelusta ja kaikesta muusta.
-Syön.
- Derivaatan ja integraalilaskennan jatko kurssi...nukuttaa, kaikkia nukuttaa...Saan ensimmäisen tehtävän oikein, ilman kenenkään apua :) hymyilen ja tunti loppuu...
- Unohdin rukoilla
-Tapaan ystäväni kirjastossa. Juttelemme.
- Menen moskeijaan. Rukoilen. Syön. Opiskelen.
-Lähdemme ystäväni kanssa.
- Koraanikoulussa. En osaa. Yritän. Ei onnistu. Onnistun.
- Kotimatkalla. En ajattele mitään. Pää lyö tyhjää.
-Kotona. Huivi pois. Ruokaa.
-Sänkyyn. Lähetän viestin skypessä rakkaalle ystävälleni. Youtube. Blogeja.
- Nyt. Pää painaa. Nukuttaa. Haluan kirjoittaa. En tiedä mitä. Annan olla. Liian lyhyitä lauseita. Ei onnistu. Kieliopillisesti paska. Paljon opittavaa. Pitäisi rukoilla. Vaihtaa vaatteet. Nukkua.
Kello on 0.57, vielä on lauantai. 0.58, vielä on launtai. Kauniita unia, rakastan sinua...0.59.
- FatimaS. x
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti